tiistai 9. tammikuuta 2018

Day 4

Aamulla jatkettiin kieliopintoja siitä, mihin eilen jäätiin. Pääasiassa käytiin kielioppia, mm. possessiivipronomineja ja verbien konjugaatioita sekä meille suomalaisille onneksi niin helppoja numeroita. Nyt alkaa jo sujua oman nimen, kansalaisuuden, asuinpaikan ja sellaisten kertominen sekä joitain kohteliaisuuksia.

Iltapäivän kulttuuriosio oli erittäin mielenkiintoinen. Ensin tehtiin kierros Tarton yliopiston päärakennukseen. Siellä pääsalissa kuunneltiin mahtavan oppaan selostamana hieman yliopiston historiaa ja ihailtiin salia.



Historiikin jälkeen kiivettiin vintille, jossa oli säilytetty yksi viidestä alkuperäisistä opiskelijaselleistä. Ennen aikaan opiskelijat tosiaan joutuivat selliin, mikäli olivat rikkoneet sääntöjä. Esimerkiksi kiroilusta sai 6-8 vuorokauden sellituomion. Sellituomio tarkoitti sitä, että sellissä vietettiin kaikki aika, ainoastaan luennoilla piti käydä. Sellin ovilla oli vartijat varmistamassa, että opiskelijat tosiaan pysyivät selleissään.


Koska sellissä sai olla vain yksi opiskelija kerrallaan, oli selleihin välillä todella pitkät jonot. Pahimpaan ruuhka-aikaan saattoi mennä muutama viikkokin ennen kuin opiskelija pääsi suorittamaan tuomiotaan.


Onneksi selvittiin kaikki sellistä ulos, eikä kenenkään tarvinut jäädä sinne, koska sellissä oli jäätävän kylmä. Ollaan siis todistetusti kunnollisia ja tunnollisia oppilaita ;) Yliopistokierroksen päätteeksi menimme vielä käymään päärakennuksessa sijaitsevassa taidemuseossa. 


Yliopiston päärakennukselta siirryttiin Tarton yliopiston museoon, jossa sielläkin meillä oli aivan mahtavan innostava opas. Aika vierähti ihan silmissä ja vaikka kello lähenteli jo viittä, ei tehnyt tiukkaakaan kuunnella. Nähtävää ja kuultavaa olisi ollut paljon enemmän kuin mitä meillä oli aikaa, valitettavasti. Museossa oli yhden suuren seinän peittävä kartta, johon sai kirjoittaa stereotypioita maista. En olisi osannut arvata, että jollekin tulisi Suomesta mieleen Koskenkorva ;)


Olen viestitellyt oman buddyni kanssa jo joulukuusta asti ja sovimme ensitapaamisen tälle illalle. EMÜssa on siis sellainen Buddy-ohjelma, vastaa varmasti aika pitkälle Suomen tuutoreita (http://www.emu.ee/en/studies/practical-information/tutors/). Vähän piti haipakkaa ehtiä museon jälkeen vielä kaupan kautta syömään jotain ennen tapaamista, mutta tasan sovittuun aikaan olin asuntolan edessä. Mun buddy on varmaan paras ikinä! Kun sanoin, että kuppi kahvia tekisi terää, vei ensimmäisenä kahville (ja superherkulliselle, vastaleivotulle donitsille). Siinähän sitä sitten vierähtikin reilu pari tuntia, mutta sen jälkeen kierrettiin vielä tärkeimpiä paikkoja, kuten pullonpalautusautomaatti, tori ja pari hyvää ruokapaikkaa. Kaverilla on ihan yhtä hyvä huumorintaju kuin mullakin ja juttua riitti. Buddy oli saanut vähän vihiä, että neulon paljon, niin kertoili parhaat lankakauppavinkit, jotka itseasiassa oli saanut äidiltään :D Lisäksi sain pienen lahjan, on kuulemma parasta herkkua Virossa.


Sovittiin, että jos ja kun selviän näistä kolmesta kohtalaisen tiukasta viikosta ja pääsen tekemään muuttoa, niin ollaan yhteyksissä ja nähdään taas. Super. :)

Selvittyäni kierrokselta takaisin, kämppikset olivat iltateellä ja liityin seuraan tekemään kotiläksyjä, juomaan teetä ja parantamaan maailmaa. Maisteltiin kimpassa Mõnus maiusta ja todettiin, että buddy oli oikeassa; tää on hyvää, vähän kuin jotain kakkua.

Mulla on kyllä käynyt varmaan ihan mieletön tuuri kaikessa, mikä liittyy tähän vaihtoon. Kaikki ihmiset on olleet ihan supermukavia ja ihania jajaja.... Asiat on lutviutuneet hienosti, nyt ei enää unohdu englannin sanoistakaan kuin ehkä 50 %. Voisin laittaa tähän jotain superlatiiveja, mutta taidan vielä koittaa vähän säästellä. Oli loistava päivä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti