Day 11

Tänään tunnit alkoivatkin jo yhdeksältä normaalin puoli kymmenen sijaan. Hieman hätä tuli aamiaispöydässä puoli yhdeksän aikaan, kun luokkakaveri laittoi viestiä, että onhan kaikki huomioineet tuntien aiemman alkamisajan. Ei kuitenkaan myöhästytty kuin viisi minuuttia, eikä opettajakaan ollut vielä paikalla. Kielen opiskeluun käytettiin tänään vain pari tuntia, jonka jälkeen lähdettiin Eestin kansallismuseoon.

Siellä oli paljon mielenkiintoisia näyttelyitä, joista valitettavasti en ehtinyt käydä läpi kaikkia haluamiani. Sinne on siis päästävä uudelleen. Opastettu kierros oli aivan loistava ja oppaalla oli omakohtaisia aiheeseen liittyviä tarinoita.

Eniten odottamani näyttelyt liittyivät vaatteisiin, joita löytyi sekä erittäin vanhoista malleista aivan tuoreisiin.

Sain myös paljon ideoita kirjoneulemalleihin näyttelyistä löytyneistä perinteisistä, vanhoista kirjoneulemalleista. Harmillisesti tosiaan aika loppui kesken, kun piti lähteä hakemaan tunnuksia EMÜn järjestelmiin, jotta pääsisin katselemaan kevään lukkaria. Mutta toisella kertaa sitten lisää...

Day 10

Tänään meillä vaihtui kielen opettaja. Uuden opettajan opetustapa ei sovi itselleni niin hyvin, kuin aiemman, mutta näillä mennään. Opeteltiin edelleen numeroita ja aloiteltiin sijamuotoja.

Iltapäivällä oli luento Eestin historiasta. Luento oli mielenkiintoinen ja venähti vähän pitkäksi. Ilmeisesti meillä oli niin paljon kysymyksiä, että ihan ei pysytty aikataulussa, mutta eipä meillä kyllä ollut mikään kiire poiskaan.

Illalla oli tiedossa yhden ryhmäläisen 20-vuotissyntymäpäiväjuhlat. Sitähän lähdettiin juhlimaan koko porukalla pubiin, jonka jälkeen mentiin toiseen pubiin ja... Taas on pakko hehkuttaa meidän porukkaa, se on kyllä ihan super. Vähän surettaa jo valmiiksi, että porukka hajoaa parin viikon päästä... Onneksi tässä on vielä monta kivaa päivää ennen sitä. :)  

Day 9

Tosiaan, lyhyillä tai oikeastaan pätkittäisillä yöunilla mennään... Onneksi ensi viikonloppuna ei ole kenellääkään ainakaan uuden vuoden juhlia, joten josko olisi vähän rauhallisempaa.

Tänään oli laiska päivä. Pidettiin brunssia koko porukalla meidän kämpillä ja oli kyllä mukavaa. :) Brunssin jälkeen kävin kävelyllä ja tein vähän kotitehtäviä. Ainoa ajatus oli, että jospa pääsisi ajoissa nukkumaan ja saisi vaikka nukkua koko yön putkeen, jotta jaksaa ensi viikon. 

Kaiken kivan lisäksi, onhan tämä kieltämättä vähän raskasta. Viikon aikana on tutustunut moneen uuteen ihmiseen, totutellut uuteen asuinympäristöön, puhunut neljää eri kieltä, jotka sujuvasti menevät sekaisin, opiskellut yhtä kieltä ja kulttuuria, jne. Tuntuu, että unta tarvitsisi vielä enemmän kuin normaalisti, mutta eiköhän tämä ala tasoittumaan pikkuhiljaa ja väsymyskin väistymään.

Day 8

Ensimmäinen viikko takana... Aamulla olisi väsyttänyt ja vaikka lähtö oli vasta kymmeneltä, teki kyllä tosi tiukkaa päästä ylös. Bussi lähti onneksi asuntolan edestä, joten päästiin aikalailla ajoissa matkaan. Suuntasimme kohti Setomaata ja siellä sijaitsevaa museota, johon on pyritty keräämään mahdollisimman paljon setolaiseen kulttuuriin liittyviä asioita. Pihapiirissä oli perinteinen, joskin erittäin suuri setolainen tupa vuodelta 1920.

Tuvassa oli ihana, iso, lämmitetty leivinuuni, jonka lämmössä saimme kuunnella setolaisen kulttuurin historiaa.

Tuvassa oli nukkumasopen lisäksi oikein hieno vuode lähellä ulko-ovea. Se oli tarkoitettu perheen naimaikäiselle tyttärelle "mainosnurkkaukseksi". Tyttö oli siis itse tehnyt kaikki tekstiilit, joita vuoteen päällä ja seinällä oli, jotta vierailulla käyvät miehet näkisivät, mitä kaikkea tyttö osaa tehdä ja mahdollisesti sitten kiinnostuisivat tytöstä.

Kierrettyämme pihapiiriä ja saatuamme paljon tietoa setolaisesta kulttuurista, pääsimme syömään perinteisiä setolaisruokia; uunipuuroa lihalla, kylmää kastiketta, jossa oli kurkkua, sipulia ja tilliä, juustoa kuminalla, leipää ja savulihaa. Jälkiruuaksi saimme marjapiirakkaa ja kamaa.

Lounasta lähdettiin sulattelemaan läheiselle hautausmaalle. Sinne jouduttiin ajamaan Venäjän maiden läpi ja siellä on sellainen outo järjestely, että näiden maiden läpi kulkevaa tietä saa ajaa polkupyörällä, autolla tai millä tahansa renkailla varustetulla kulkuvälineellä, mutta siellä ei saa kävellä eikä missään tapauksessa pysähtyä, mikäli ei ole Venäjän viisumia. Jos alueella pysähtyy, esimerkiksi pyörän tai auton hajotessa, pääsee lähimmälle venäläiselle poliisiasemalle noin 35 km:n päähän selvittelemään, miksi on ollut Venäjällä ilman viisumia. Kaikenlaista... Hautausmaa oli hieman erilainen, kuin mihin on Suomessa totuttu.

Hautausmaan vieressä olisi ollut myynnissä iso, vanha talo... Josko tästä tulisi uusi kesämökki? :D

Hautausmaakierroksen jälkeen suunnistimme Värskan kylpylään saunomaan ja polskimaan. Oli kyllä hauskaa polskia monta tuntia ja rentoutua saunassa. Pienen yllytyksen jälkeen uskaltauduin saunan jälkeen kylmävesialtaaseen ja kun sinne oli kerran mennyt, oli pakko mennä uudestaan ja uudestaan... Polskimisen jälkeen oli rentoutunut ja väsynyt olo, kun lähdimme matkaamaan takaisin kämpille.

Toinen superkämppiksistäni ei valitettavasti päässyt reissuun mukaan, mutta järjesti meille ihanan yllätyksen, kun tulimme väsyneinä kotiin. Hän oli tehnyt meille vegaanista pasta bolognesea, joka oli muuten aivan sairaan hyvää. Tähän voisi melkein tottua ;)

Emme lähteneet illalla enää mihinkään houkutteluista huolimatta, mutta olisi oikeastaan ollut ihan sama, vaikka oltaisiin lähdettykin. Nukkumisesta ei tullut mitään, kun kolmanteen huoneeseen tuli täksi yöksi kolme venäläistä tyttöä ilmeisesti juhlimaan uutta vuotta. Huoneessa oli illalla kahdeksan ihmistä bilettämässä. He lähtivät juuri ennen hiljaisuutta puolen yön aikaan ja tulivat jatkamaan bileitä puoli kuusi aamulla. Vähän jäi omat yöunet vähiin. Onneksi sunnuntai on vapaa...

Day 7

Nyt alkaa tuntua jo opiskelijaelämältä :D Eilen oltiin koko porukalla pubissa istumassa iltaa ja tänään lähdettiin vielä kämppisten kanssa illalla parille ja pelailemaan biljardia. Ja siis kyllä, vaikka huomenna on lauantai, on koulupäivä.

Aamulla oltiin, ehkä hieman yllättäen, kaikki kuitenkin tunnilla. Viimeinen tunti tämän opettajan kanssa, ensi viikolla on sitten uudet kujeet uuden opettajan kanssa. Kielioppia on tullut täydeltä laidalta ja kyllähän tuolla sanavarastossa alkaa olemaan jo aika paljon perussanoja. Iltapäivällä katseltiin dokumentti Viron historiasta ja pysyttiin kaikki hereillä, vaikka loikoiltiin säkkituoleissa valot sammutettuina.

Hauskaa, että meillä on jo sisäpiirijuttuja, vaikka ollaan tunnettu vasta vajaa viikko. Porukka alkaa pikkuhiljaa hitsaantumaan yhteen ja veikkaan, että huominen saunareissu vie asiaa eteenpäin huomattavasti. Meillä on kyllä ihan älyttömän hyvä porukka, jos en vielä ollut maininnut tarpeeksi montaa kertaa.

Kokkailtiin taas tänään loistokämppisteni kanssa vähän jotain pientä iltapalaa ja todettiin, että tämähän voisi toimia hyvinkin sunnuntain brunssina. Mitäs siinä sitten, kutsuttiin koko porukka meille sunnuntaina päivällä syömään. Ehkä kuitenkin omat haarukat, lautaset ja muut välineet mukaan ja jos haluaa istumapaikan, myös oma penkki kannattaa kantaa mukana. Sen verran tiukassa on meillä kaikki tavarat täällä. Keittiössä on tarkkaan laskettu jokainen lautanen ja muki, ettei vaan ole yhtään ylimääräistä :D

Day 6

Nyt alkaa jo pikkuhiljaa katoilla suomenkielisetkin sanat... Kun pääasiassa puhutaan englantia + vähän eestiä ja saksaa, huomaa, että joitain suomen sanoja joutuu jo kaivelemaan. Aikamoista.

Eestin kurssin kotitehtävänä täksi päiväksi oli kirjoittaa itsestä: kuka on, mistä tulee, missä asuu, missä on syntynyt, mitä opiskelee, jne. Selvästi opiskelu on tuottanut jotain tulosta, kun onnistuin kirjoittamisessa virheettömästi. Puhuminen ei valitettavasti ihan vielä ole samalla tasolla, kun siinä ei ole aikaa miettiä... Ehkä vielä joskus.

Iltapäivällä käytiin tiedekeskus Ahhaassa. Se oli kuin Heureka, mutta ihan erilaisilla näyttelyillä. Talviurheiluosastolla päästiin pelaamaan lätkää, koittamaan ampumahiihtoa ja curlingia sekä koiravaljakkokisoja. Harmi, että mäkihyppypaikka oli suljettu. Lisäksi siellä oli erilaisia vesiaiheita ja yläkerrassa ihmisten sisäelimiä, luita, ym. Harmillisesti jätin puhelimen säilytykseen, niin ei tullut sitten otettua yhtään kuvia. Paikka oli kuitenkin kaikin puolin mukava ja siellä voisi hyvinkin käydä uudelleen.

Kohta lähdemme kurssiporukalla pubiin istumaan iltaa. Toivottavasti kaikki selviämme huomenna tunneille ;)

Day 5

Jee, tänään asioin kahvilassa kokonaan eestin kielellä. Voisiko sanoa, että ensimmäinen etappi on saavutettu. :) Tänään tulikin sitten monta sivua sanastoa eteen, joten taitaa mennä pänttäämiseksi.

Kaikilla tuntui olevan ihan väsypäivä. Juttu ei oikein luistanut kenelläkään. Kulttuuriosiossakin meillä oli luento ja vähän jännitti, näinköhän sitä pysyy hereillä... Luento oli mielenkiintoinen, aiheena oli Viron symbolit, tavat, jne. ja saatiin maistella Viro 100 v. -jäätelöä.

Illalla ei jaksettu tehdä oikein mitään. Pienen kävelyn jälkeen kokkailtiin kämppisten kanssa vähän hiukopalaa, tehtiin läksyt ja päätettiin yrittää päästä ajoissa nukkumaan. Huomenna uusi päivä....

Day 4

Aamulla jatkettiin kieliopintoja siitä, mihin eilen jäätiin. Pääasiassa käytiin kielioppia, mm. possessiivipronomineja ja verbien konjugaatioita sekä meille suomalaisille onneksi niin helppoja numeroita. Nyt alkaa jo sujua oman nimen, kansalaisuuden, asuinpaikan ja sellaisten kertominen sekä joitain kohteliaisuuksia.

Iltapäivän kulttuuriosio oli erittäin mielenkiintoinen. Ensin tehtiin kierros Tarton yliopiston päärakennukseen. Siellä pääsalissa kuunneltiin mahtavan oppaan selostamana hieman yliopiston historiaa ja ihailtiin salia.

Historiikin jälkeen kiivettiin vintille, jossa oli säilytetty yksi viidestä alkuperäisistä opiskelijaselleistä. Ennen aikaan opiskelijat tosiaan joutuivat selliin, mikäli olivat rikkoneet sääntöjä. Esimerkiksi kiroilusta sai 6-8 vuorokauden sellituomion. Sellituomio tarkoitti sitä, että sellissä vietettiin kaikki aika, ainoastaan luennoilla piti käydä. Sellin ovilla oli vartijat varmistamassa, että opiskelijat tosiaan pysyivät selleissään.

Koska sellissä sai olla vain yksi opiskelija kerrallaan, oli selleihin välillä todella pitkät jonot. Pahimpaan ruuhka-aikaan saattoi mennä muutama viikkokin ennen kuin opiskelija pääsi suorittamaan tuomiotaan.

Onneksi selvittiin kaikki sellistä ulos, eikä kenenkään tarvinut jäädä sinne, koska sellissä oli jäätävän kylmä. Ollaan siis todistetusti kunnollisia ja tunnollisia oppilaita ;) Yliopistokierroksen päätteeksi menimme vielä käymään päärakennuksessa sijaitsevassa taidemuseossa. 

Yliopiston päärakennukselta siirryttiin Tarton yliopiston museoon, jossa sielläkin meillä oli aivan mahtavan innostava opas. Aika vierähti ihan silmissä ja vaikka kello lähenteli jo viittä, ei tehnyt tiukkaakaan kuunnella. Nähtävää ja kuultavaa olisi ollut paljon enemmän kuin mitä meillä oli aikaa, valitettavasti. Museossa oli yhden suuren seinän peittävä kartta, johon sai kirjoittaa stereotypioita maista. En olisi osannut arvata, että jollekin tulisi Suomesta mieleen Koskenkorva ;)

Olen viestitellyt oman buddyni kanssa jo joulukuusta asti ja sovimme ensitapaamisen tälle illalle. EMÜssa on siis sellainen Buddy-ohjelma, vastaa varmasti aika pitkälle Suomen tuutoreita (http://www.emu.ee/en/studies/practical-information/tutors/). Vähän piti haipakkaa ehtiä museon jälkeen vielä kaupan kautta syömään jotain ennen tapaamista, mutta tasan sovittuun aikaan olin asuntolan edessä. Mun buddy on varmaan paras ikinä! Kun sanoin, että kuppi kahvia tekisi terää, vei ensimmäisenä kahville (ja superherkulliselle, vastaleivotulle donitsille). Siinähän sitä sitten vierähtikin reilu pari tuntia, mutta sen jälkeen kierrettiin vielä tärkeimpiä paikkoja, kuten pullonpalautusautomaatti, tori ja pari hyvää ruokapaikkaa. Kaverilla on ihan yhtä hyvä huumorintaju kuin mullakin ja juttua riitti. Buddy oli saanut vähän vihiä, että neulon paljon, niin kertoili parhaat lankakauppavinkit, jotka itseasiassa oli saanut äidiltään :D Lisäksi sain pienen lahjan, on kuulemma parasta herkkua Virossa.

Sovittiin, että jos ja kun selviän näistä kolmesta kohtalaisen tiukasta viikosta ja pääsen tekemään muuttoa, niin ollaan yhteyksissä ja nähdään taas. Super. :)

Selvittyäni kierrokselta takaisin, kämppikset olivat iltateellä ja liityin seuraan tekemään kotiläksyjä, juomaan teetä ja parantamaan maailmaa. Maisteltiin kimpassa Mõnus maiusta ja todettiin, että buddy oli oikeassa; tää on hyvää, vähän kuin jotain kakkua.

Mulla on kyllä käynyt varmaan ihan mieletön tuuri kaikessa, mikä liittyy tähän vaihtoon. Kaikki ihmiset on olleet ihan supermukavia ja ihania jajaja.... Asiat on lutviutuneet hienosti, nyt ei enää unohdu englannin sanoistakaan kuin ehkä 50 %. Voisin laittaa tähän jotain superlatiiveja, mutta taidan vielä koittaa vähän säästellä. Oli loistava päivä!

Day 3

Tänään päästiin heti aamupäivästä tositoimiin. Kielikurssilla opeteltiin perusasioita: numeroita, aakkosia, kiittämistä, esittäytymistä, jne. Saatiin lisäksi kurssikirjat ja muut materiaalit. Päästiin kurssilta hyvissä ajoin ja ehdittiin onneksi vielä ruokailuun jälkeen allekirjoittamaan Raatusen vuokrasopimuksetkin tänään.

Iltapäivällä meidät jaettiin kahteen ryhmään ja kummallekin ryhmälle annettin kartat sekä nelisivuiset ohjeet. Ohjeissa oli eri paikkoja, jotka meidän piti etsiä ja ottaa ohjeen mukaiset kuvat. Kiertely ja kuvaaminen oli hauskaa puuhaa ja niin oli kuvista päätellen ollut toisellakin ryhmällä. Kierroksen jälkeen meille oli järjestetty "Welcome Party" Püssirohukelderissa ja teimmekin pikkuhiljaa pehmeää laskua opiskelijaelämään naposteltavien ja oluen merkeissä.

Kielikurssin porukka vaikuttaa tosi mukavalta ja siellä on onneksi toinenkin suomalainen. On helpottavaa päästä juttelemaan välillä myös suomeksi, kun pelkän englannin puhuminen on kuitenkin vielä näin alkuun aika raskasta ja eestiä ei vielä tässä vaiheessa osaa todellakaan tarpeeksi.

Day 2

Olin laskeskellut tämän ihan täysin lepopäiväksi, ehtisi vetää henkeä matkan jälkeen ja ennen opintojen alkamista. Vielä sunnuntain puolella, puhelimen mukaan 23 792 askeleen ja yhden minttukaakaon jälkeen voin todeta, että ehtihän sitä kyllä levätäkin (ja neuloa) :) 

Aamupäivällä aurinko huuteli ulos ja koska kaikki muut kämpillä nukkuivat vielä, lähdin itsekseni ihmettelemään kaupunkia. Suuntasin asuntolalta joen yli ja löysin muun muassa yliopiston ja tähtitornin.

Kauniita maisemia, ihania vanhoja rakennuksia joka puolella. Sää helli ulkoilijaa täydellä auringonpaisteella ja ihanalla pikkupakkasella.

Kierreltyäni jonkin aikaa tajusin, että voisin yrittää etsiä suorimman mahdollisen reitin EMÜ:lle keskiviikkoaamua varten. Jonkin reitin löysinkin ja jotain reitin varreltakin. :) Löysin vielä hieman suoremman reitin tullessani takaisin keskustaan ja veikkaan, että selviän näillä reittitiedoilla ajoissa perille.

Meitä on siis neljä naista tässä samassa asunnossa jakamassa yhtä wc:tä ja yhtä suihkua. Huoneissa ei ole peilejä, joten voi vain kuvitella tilanteen arkiaamuisin... Koitinpa siis olla ennalta viisas ja lähdin etsimään kaupasta purtavan lisäksi peiliä. Noh, tunnin etsimisen jälkeen löysin vihdoin yhdestä kosmetiikkaliikkeestä peilin (ainoa kappale) ja päädyin siis ostamaan sen, vaikka se oli ehkä hieman kallis pieneksi peruspeiliksi, lähes 13 e. Tyytyväisenä katsoin kuitenkin, että siinä on imukupit ja saan sen helposti kiinnitettyä. Kämpillä mallailin sitä kaapin oveen ja se nappasikin oikein kunnolla oveen kiinni. Ajattelin, että tuossahan sillä on hyvä paikka ja käänsin selkäni. Meni varmaan puolisen minuuttia, kun peili räsähti lattialle pirstaleiksi. Eihän siinä sitten muuta kuin siivoilemaan, mutta uutta peiliä en taida kyllä tänne hommata ja toivottavasti ei tästä aiheutunut sadan vuoden epäonnea.

Illallemmalla käväisin toisella kävelyllä soittelemassa samalla kotiin vähän kuulumisia ja kyllähän kaupunki näyttikin erilaiselta jouluvaloissaan. Illalla lähdettiin vielä kämppisten kanssa pubiin istumaan hetkeksi iltaa ja tutustumaan toisiimme. Oltiin muuten ainoat asiakkaat siinä paikassa :D Eilisten haikeiden ja vähän omaa järkeä ja ajatusmaailmaa kyseenalaistavien fiilisten jälkeen tämä ilta teki kyllä terää. Muistin justiin, mikä oli ajatuksenani tänne lähdössä ja mitä parhaimmillaan täältä voi saada: uusia ystäviä! 

Day 1

Päivän aikana ehti päässä vilistä ajatuksia omasta järjen määrästä, tahtotilasta jäädä kotiin ja lähteä takaisin kotiin, ahdistusta, tuskaa, epätoivoa ja mietintää siitä, mitä ihmettä ajattelin hakiessani vaihtoon. Jossain kohti olin jopa täysin varma, että oli suuri virhe lähteä ja olisi vain pitänyt jäädä kotiin.

Yhdeksän tunnin reissaamisen jälkeen vihdoin saavuin Tarttoon. Olin niin poikki, että tähtäimessäni oli ainoastaan selvitä asuntolalle. Sinne juuri ja juuri sain raahattua itseni ja tavarani.
Olisi  kannattanut olla ennalta fiksu ja huomioida rinkan täytössä ennen kaikkea sen paino, ei sen tilavuus. Tilaahan rinkassa olisi ollut vielä, mutta onneksi en täyttänyt sitä ihan täyteen, koska (kantajan) kantavuus meinasi loppua kesken.

Tavaramäärästä huolimatta selvisin vielä rakennuksen toiseen kerrokseen, jossa luksuslukaalini sijaitsee. Vielä on hieman epävarmaa, jaanko tämän huoneen jonkun muun kanssa tammikuun aikana vai saanko pitää tämän kokonaan itselläni. Tässä samassa asunnossa on siis kaksi muutakin samanlaista huonetta ja näiden kolmen huoneen kesken jaettu wc, kylpyhuone ja keittiö.

Ajatuksenani oli mennä nukkumaan ajoissa, mutta suunnitelmat muuttuivat, nimittäin heti ensimmäisenä iltana keittiössämme juhlistettiin joulua, enkä kyllä voisi ehkä koskaan jättää joulun juhlintaa väliin. Venäjällä joulua vietetään juuri tänään ja seurueemme venäläiset toivat meille perheensä perinteisellä reseptillä jouluksi leivottua erittäin konjakkista hedelmäkakkua, jota nauttiessa ja rupatellessa ilta hurahti hetkessä. Kämppikset vaikuttavat oikein loistavilta ja oli mukava päästä tutustumaan heti alkuun kurssikavereihinkin.

Alkuun

Perustin tämän blogin jo aloittaessani hortonomiopinnot Lepaalla syksyllä 2016, mutta blogin pitäminen opiskeluista jäi siinä kohden kuitenkin taka-alalle. Aloittaessani opinnot arvioitu valmistumisaikani oli kevät 2020 ja siitä juontaakin juurensa blogin nimi. Tilannehan on elänyt kovin tässä viimeisen puolentoista vuoden aikana ja tällä hetkellä valmistuminen häämöttää jo tänä vuonna 2018.

Lähden huomenna puoleksi vuodeksi vaihtoon ja koitankin löytää inspiraatiota ja aikaa kirjoitella tätä blogia, lähinnä itselleni muistoksi, mutta myös kaikille aiheesta kiinnostuneille.